Deepak Chopra, BuddhaDeepak Chopralla on miellyttävä tapa kirjoittaa ja hän on kirjoittanut romaanin, jossa kuvataan Buddhan elämää kruununprinssinä isänsä palatsissa, hän menee naimisiin, päättää jättää palatsin ja ryhtyä munkiksi.Itse jäin miettimään Buddhaa, en niinkään munkkina, vaan ihmisenä, aviomiehenä, isänä. Buddhan elämä vaikutti ratkaisevasti miljoonien elämään, mutta aviomiehenä ja isänä hän ei ollut yksi parhaimmista.
***
John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 5
Perimmiltään ihmismieltä kiehtoo kehä eli ympyrä, koska se tyydyttää jotakin meidän sisäisestä kaipuustamme. Se on yksi kaikkein yleismaailmallisimmista ja muinaisimmista muodoista koko maailmankaikkeudessa.
Yksi elämän suurimmista arvoituksista on aika. Kaikki mikä meille tapahtuu, tapahtuu ajassa. Aika kuluu ja vie kaiken mennessään. Onko jossain paikka, jonne menneet päivät meidän tietämättämme kerääntyvät?
Kaikki tietävät, että ajan kokeminen on suhteellista. Kun on kurjaa, aika kuluu hitaasti, kun on kivaa, aika lentää.
Luvussa käsitellään ikuista nuoruuttaa mm. tarinalla Tir na n-og, ikuisen nuoruuden maa. Paikkaa, jossa aika kuluu eritavalla kuin maan päällä. Ikuisuudessa on erilainen elämänrytmi. Luvussa on erilaisia tarinoita erilaisista kulttuureista, joissa ihminen murtautuu meidän ajastamme ulos palatakseen satojen vuosien päästä takaisin.
Vanhuuden kynnyksellä on oltava lempeä itselleen. Kaikkea ei tarvitse repiä auki vuotaviksi haavoiksi. Muistoja voi käydä läpi, ryhmitellä ja lajitella. Asioita, joita syvästi katuu, voi lempeästi tutkiskella, ne ovat usein olleet kasvun paikka ihmiselle. On osattava antaa anteeksi itselleen.
***
John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 4
Kaikki elävä on liikkeessä. Liikkeellä tulisi olla tasainen rytmi, se ei saisi katketa eikä vaikeutua. Kulkuri vaeltaa paikasta toiseen, mutta pisin matka tehdään omaan sisimpään.
Muutos ja mahdollisuus ovat kasvua. Ihminen saattaa haluta muutosta ja haaveilla muutoksesta, mutta jos hän ei omaksu uusia näkemyksiä osaksi jokapäiväistä elämäänsä, muutos jää pelkäksi haaveeksi.
Kelttiläisessä hengellisyydessä jokainen uusi päivä on hyvin merkittävä ja aina yhtä pyhä. Jokainen päivä oli heille uusi alku.
Luvussa puhutaan paljon työelämästä ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Ehkä kiteytetty viesti on, että ihmisen ei tulisi sitoutua täysin mihinkään asiaan eikä järjestöön, vain siksi, että tuntevat tarvetta kuulua johonkin ulkopuoliseen yhteisöön. Ihmisen täytyy uskaltaa sitoutua omaan elämäänsä.
Kuka minä olen? Osaanko määritellä itseni ilman ulkopuolisia apuja? Esimerkkinä vanha hautakirjoitus:"Tässä lepää Jeremy Brown, joka syntyi mieheksi ja kuoli ruokatavarakauppiaana".
***
John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 3
Syntymän ihme. Kukaan ei ole täällä sattumalta. Syntymässä meillä ei ole mahdollisuutta valita identiteettiämme.
Kelttiläisessä kulttuurissa pidettiin pyhinä lähteitä. Samalla tavalla lähde voi alkaa pulputa ihmismielessä ja silloin löytää sisimmästään syvyyttä, jonka olemassaoloa ei osannut edes aavistaa.
Ihmiset kärsivät valmiuden puutteesta. Elämällä on niin paljon annettavaa, mutta meillä on käsi kahvalla, olemmeko valmiita vastaanottamaan kaiken sen, minkä elämä voi tarjota? Kun ihminen on valmis, hän saa siunauksen.
Sielu on lähde sisällämme, se on raikas, virkistävä ja ehtymätön. Ihmisen minä voi tukahduttaa sielun ja kontrolloida sen oman elämänsä ulkopuolelle. Sielu on oven takana koko ajan, ovi täytyy vain avata. Jumalan läsnäoloon ei tarvita ohjelmia, tasoja, ihmisen rakennelmia.
Kun aika rajoitetan lineaariseksi, se jää vaille olemusta. Ikuisuus on aina läsnä - ihmisen sisimmässä. Ikuisuus ei ole missään muualla, se ei ole jossain kaukaisuudessa. Hengellisyys on kyseenalaista, mikäli sen tarkoituksena on pelkästään tyydyttäää ihmisen omaa henkistä nälkää. Tällainen hengellisyys juontaa juurensa yksinäisyyden pelosta. Yksinoloa on monenlaista. kärsimystä, joka on pimeää yksinäisyyttä.
Kuitenkin sielun yhteyden voi löytää vain hiljaisuudessa, yksin.
Kielteisiä asioita / vastoinkäymisiä ei tulisi pelätä, vaan nähdä ne kasvun paikkana. Omat kielteiset piirteensä tulisi oppia tunnistamaan ja löytää ne kasvun mahdollisuuksina. Omaan itseen tulisi aina suhtautua lempeästi.
Lopuksi: Yksi suurimmista synneistä on elämätön elämä. Esteet joita luomme mielessämme, ovat useimmiten vain harhakuvia, eivät todellisia esteitä.
***
John O'Donohue, Anam Cara kelttiläistä viisautta, luku 2
Luku kaksi käsittelee ihmisen kasvoja, kehoa ja aisteja.
Me oletamme helposti elävämme samassa maailmassa toisten kanssa, mutta meillä on jokaisella myös oma sisäinen maailmamme.
Kasvot voivat heijastaa lämpöä, mutta ne voivat myös olla kova naamio, joka eristää ihmisen maailmasta.
Keho on sielun koti maan päällä ja siitä tulisi aina pitää hyvää huolta. Ihmiskeho on sielussa ja sielu peittää meidät kokonaan.
Sielu tuntee ihmisen kaavaillun kohtalon. Ihminen voi muuttaa sitä tahdollaan, mutta uupuminen on mahdollista ihmisen joutuessa hakoteille. Ihmisen tulisi oppia olemaan läsnä itsessään.
Jumalallinen ei ole ulkopuolellamme, emmekä löydä sitä ulkopuoleltamme etsiessämme.
Kuinka minä näen maailman? Uhkaavana? Katsonko sitä ahneena? Arvostelevana? Kaunaisena? Välinpitämättömänä? Vähättelevänä? Vai rakastavana?
John käy läpi kaikki aistit ja niiden merkityksen elämän hahmottamiseen melko kiehtovalla tavalla. Vain elämällä aistiemme kautta ja nauttimalla aistien välittämästä maailmasta, voimme olla sopusoinnussa itsemme ja luonnon kanssa.
***
Sogyal Rinpoche / Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, luku 20
Länsimaissa on raportoitu kuoleman lähikokemuksista, mutta ne eivät ole mitään uutta tai vain länsimaihin rajoittuneita kokemuksia. Kautta historian niistä on kerrottu kaikissa mystisissä ja samanistisissa traditioissa sekä myös valtauskonnoissa.
Kertomukset ovat hyvin samantapaisia, ihmisiä kohtaa rauha heidän irrottuaan ruumiistaan, mutta syystä tai toisesta he joutuvat palaamaan ruumiiseensa, usein vastentahtoisesti. Kokemus yleensä muuttaa ihmisen käsitystä omasta elämästään.
Heiltä ei poistu kivun ja kuolemisen pelko, mutta itse kuoleman pelko poistuu. Heistä tulee hengellisempiä ja suvaitsevampia. Ihmiset kokevat, että heillä on tarkoitus ja tehtävä tässä elämässä, jostain syystä paluu tänne on tärkeä ja tietoinen valinta.
Sogyal Rinpoche / Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, luku 9
Monet hengelliset opettajat ovat korostaneet elämän tarkoituksen tässä maailmassa olevan pääsy oman perimmäisen valaistuneen mielen yhteyteen. Monet etsivät elämän tarkoitusta. Kaikki vanhat kirjoitukset ovat nykyisin helposti saatavilla, mutta opettajia ei ole yhtä helposti löydettävissä. Lännestä on tullut hengellisten huijarien taivas. Tiedemiehen aitous on helppo varmistaa, mutta todellisten hengellisten johtajien aitous on vaikeammin tunnistettavissa.
Neuvo, joka kirjassa annetaan on mielestäni hyvä. Lue kaikkien traditioiden suuria hengellisiä kirjoja, yritä saada joku käsitys siitä, mitä opettajat voivat tarkoittaa vapautumisella ja valaistumisella ja koeta löytää se tapa lähestyä absoluuttista totuutta, joka todella viehättää sinua ja sopii sinulle itsellesi parhaiten. Käytä joka hetki tervettä järkeäsi, totuus ei ole ristiriidassa järjen kanssa.
Valitse yksi tie ja sitoudu siihen. Jos se on lapsuuden kotisi tie, jatka sitä. Jos se on aikuisena löydetty tie, valitse se, jos se sopii sinulle. Älä tee itse etsimisestä päämäärää itsellesi.
Luvussa neuvotaan rukoilun avulla lähestymään Jumalaa ja avaamaan mieli Jumalan läsnäololle.
